Kysymyksiä valmiisiin vastauksiin.

Kirjoitukset loppui perjantaina. Istuin filosofian kirjoituksissa neljä tuntia ja kumosin monta väitettä ja teoriaa, jopa keksien omia. Loppupäivän olikin sitten erittäin lukkoutunut olo.

Nyt mä olen vaan nauttinut, tehnyt sen kasvonaamion ja lukenut Cosmoa.

Mietin yksi ilta listaa mikä minun elämässäni on tällä hetkellä in&out, tällä hetkellä se olisi varmaan tämmöinen ;

in ♥
- Musiikki, erityisesti Amy Winehouse
- Heppailu
- Battery Coffee
- Musta tupsupipo
- Ystävien näkeminen
- Fakta, että nyt on aikaa sekä jaksamista nähdä heitä
- Koulun loppuminen
- Jatkopaikan varmuus

out &?¤%/*#
- Feidaaminen
- Kirjoitustulosten odottelu
- Jo saadut kirjoitustulokset
- Huono sää
- Luovuttaminen kevään tulon odottamisen kanssa
- Vahaliuskojen mystinen katoaminen
- Yskä

Rehab gone addictive.

© Hanna Sankari

Mä vietän ihan luvattoman paljon aikaa tallilla, tai siltä musta ainakin tuntuu. Toisaalta, se on maailma johon mä kuulun. Siellä mä voin olla rauhassa oma itseni ja kaikki pahan maailman murheet tuntuu kaukasilta ja pieniltä.

Vaikka onhan sekin maailma muuttunut, tähän 90-luvun alkuun syntyneiden kesken meillä on ollut aina ne tietyt ponit/hevoset lähellä ja kun ne on lähteny on koko meiän elämä murentunut samalla (ainakin siltä se on tuntunut). Nämä nykyajan "pikkuiset" vaihtelee hoitoponejaan miten sattuu ja kun se oma rakas 'hoitsu' lopetetaan, ollaan samantien etsimässä uutta. Ihankuin vanhasta haluttaisi päästä eroon.

Mun mielestä toi on kamalaa. Hevosystävien kuuluisi saada kunniapaikka sydämessä ja niitä pitäisi muistaa kunnioituksella. Muutenkin suurta ja kaunista eläintä tulisi osata arvostaa.

En tiedä. Suututtaa ja raivottaa. Kirjotukset vieläkin menossa, perjantaina onneksi loppuu koko höskä. Stressitaso ylittää luvalliset fäärit ja se näkyy mm. iholla. Oon repinyt mun kynnet ihan mitättömiksi. Hävettää näyttää käsiä missään. Voi kyllä, ilmastonmuutosten ja nälänhädän rinnalla tuo varmasti kuulostaa pieneltä ja mitättömältä, mutta tällä hetkellä se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Mä olen tällä hetkellä niin rättipoikkiväsynyt, etten aio edes keksiä tekosyitä turhamaisuudelleni.

Pieni höyryjenpäästö, kynsenhoitoaineet, kunnon yöunet ja kaikki mun turhamaiset ongelmat kaikkoaa taas lähettyviltä. Vaikka Descartesin ja Platonin teoriat ovatkin mielenkiintoista luettavaa, tarvitsee tämä tyttö nyt kasvonaamion ja uusimman Cosmopolitanin!

Hakemuksia hakemusten perään

Yhteishaku, kirjoituksiin valmistautuminen, uusintakokeet, töiden- sekä tukien haku on käynnissä. Vaikka mulla on jatkopaikka lähes 100%, on ihan hyvä hakea muuallekkin. Tai siis ikinä ei tiedä mitä ennen syksyä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään.

Joskus lukeminenkin voi olla "hauskaa"

Tässä tuskastelun jälkeen onkin ihana päästä tallille pakoon. Mainittakoon tässä vielä eilisen upeasta maastoreissusta. Tehtiin Miinan kanssa rauhallinen lenkki Staesyn & Dotsin kanssa. Aurinko lämmitti ihanasti ja kaikki oli valkoista ja kiiltävää.

Vitut minä mikään viisas ole - tahdon elää vain kuin ihminen!

Muutto on nyt takana, ja kiitos mokkulalle toimiva nettikin löytyy.

Penkkarit tuli ja meni ja pakko myöntää että sitä päivää en tule unohtamaan. Abishow oli aivan mahtava, karkkia tuli viskottua sekä ääni huudettua käheäksi.

Minä Eva & Mara

Joku ehkä tosta kuvasta huomasikin että mun hiustenväri on palannut takaisin tuttuun ruskeaan, laitetaan siitäkin nyt parempaa todistetta.
Taas on tapahtunut paljon, mutta kuitenkaan erittäin vähän ja on vaikea löytää sanoja joilla maailmaa kuvata. Kokeilen silti.

Suurimman osan ajastani olen viettänyt kotona, kavereiden kanssa & tallilla. Kirjoituksiin lukemiseen on myös mennyt aikaa, ei tosin niin paljon kuin ehkä pitäisi. Tänään tosin luin The Boy & The Stripped Pyjamasin loppuun sekä kohta aloitan preppausmonisteen teon. Oon myös pessyt pyykkiä hullun lailla, kun viimein saatiin pesukone toimimaan (melkein kuukaus ilman pesukonetta, omnom!).

Toivon vaan niin paljon että päästäisiin Ikeaan, saataisin ostettua hyllyjä sun muuta, sitten viimein saataisiin laatikoita purattua niihin. Alkaisi täälläkin näyttää kodikkaammalta.

Viime lauantaina jouduin hyvästelemään vanhan ystävän, joka maanantaina matkasi uusille niityille, ennen kuin ehdin tulla saattamaan tyttöä uuteen seikkailuun.

Hyvää yötä, maailman kaunein Ruusuni.

Jouluaattona 2005

Kevättalvella 2007

Hyvästit on aina tukala tilanne, vaikkei asiaa osaa ajatella että toinen on oikeasti poissa niin silti tiedostaa että tämä oli nyt tässä. Kesällä 2005 alkoi matka, joka liian lyhyeen jäi.
Lepää rauhassa Roeffie, Ruusu. Ehkä me näemme vielä, sitä ei koskaan tiedä.

Life ain't so bad afterall

Kaikki tuntuu klikkaavan itsensä paikalleen, paitsi lämpötilat ei suostu nousemaan.

Viimeinen koulupäivä on ohi. Viimesen tunnin piti maailman paras RO ja oli haikea, mutta iloinen olo. Koeviikko & kirjoitukset vielä, niin mä voin kääntää kokonaan uuden sivun mun elämässä. Sain jopa mun penkkariasun tilaukseen, se on sekä kamala että söpö ja lämmin. Turha luulo että paljastaisin sitä vielä, ehkä myöhemmin.

Saadaan myös uus asunto. Tästä aika läheltä vielä, oon niin ilonen että päästään muuttamaan täältä ettei mitään rajaa. Kaksioon vielä. Alotin jopa pakkaamisen, 5 pientä laatikkoa odottaa jo innolla siirtoa uuteen kotiinsa. Uudessa asunnossa on parvekkeetkin ja kaikki. Hissiä siellä ei tosin ole, mutta onpahan kerros yhtä alenpana kun täällä. Hyvästi Roihuvuori, ainoa mitä tulee ikävä on alakerran kioskia & koiran ulkoilutuspaikkoja. Muuten se onkin so long sucker.

Love Like Winter

Talvi alkaa turruttaa mua jo liikaa. Mä inhoan kun on suuri takki, miljoonat sukkikset & hupparit sekä kaikki mahdollinen vähänkään lämmittävä päällä ja silti on kylmä. Ja nyt ei puhuta mistää pienestä kylmästä, kävelin koululta metrikselle (parin minuutin kestonen matka) ja mun naama oli niin jäässä etten pystynyt liikuttamaan sitä kunnolla. Kesä hoi missä olet?

Tällä viikolla ei muutenkaan ole tapahtunut oikeen mitään, onnistuin saamaan jonkun pöpön ja poissaolojen huutaessa punaista joudun koulussa kuitenkin käymään. Särkylääkkeidenkin voima alkaa loppua. Huomenna pitäisi olla yo-vihko englannissa tehtynä. Sain tehtyä lähes kaiken muun paitsi esseen, oon niin pahis että kirjotan sen tunnilla. Mulla on idea ja aiheet oli helppoja, menee 15 min max.

Mulla ei nyt ollut tähän kipeyteen & kylmyyteen sopivaa kuvaa, joten pengoin arkistojen pohjalta teille piristeen! Kyseinen kuva kuvastaa lähinnä fiilistäni tästä kaikesta; kylmästä, koulusta, kipeydestä & mehun loppumisesta.

I Like It Rough

Nyt ollaan kotona, nukuttu pienet päikkärit, podettu pahaa oloa ja kateltu kuvia cruisingilta. Paska reissu, mutta silti niin ihana. Kaikki mikä pieleen pystyy mennä tais; lompakkoja hävis, rahaa pöllittiin, yks ihminen jäi laivaan (laiva vaihtu siis välissä), passeja katos, hyttejä meni rikki & laivapoliisi ei ole ystävä.

Kokeilen saada tekstiä jotenkin järkeväksi ja oikeaan aikajärjestykseen. Pahoittelen jos niin ei ole. Pahoittelen myös muistikatkoksia, joiden takia kaikkea tapahtunutta tänne en tule saamaan, ellei joku muu sitä minulle kerro.

Neljältä lähti bussi koulumme edestä ja jo sillon luultiin ekan ihmisen kadonneen matkasta, onneks kyseinen sankari oli vaihtanut paikkaa EIKÄ ollu jääny kyydistä. Bussissa viini virtas, musiikki soi & naapuri bussin väki jopa soitti NRJ:lle (jos bongasitte 'ABI-risteilypuhelun' niin kyllä, se oli meidän pojat jotka sinne soitti). Oli siis 2 bussillista ääliöitä liikenteessä, olisko meitä ollu 99. Bussikuskit oli aivan ihania, pysähdystauko oli pitkä (ja ensimmäinen onnistui yökkäämään jo silloin (reissussa oltiin oltu sillä hetkellä reilu tunti) & laulettiin ja huudettiin. Hienoin bussimatka.

>>kuvassa me takapenkkiläiset

Viimein päästiin Turkuun, josta veneemme lähtisi kohti ruotsin ihmeellistä maailmaa. Kunto oli kaikilla siinä vaiheessa jo hieno, eikä tukala odottelukaan tunnelmaa laskenut. Muut matkustaja naureskeli meille & tuli ottamaan meidän kanssa kuvia. Tullissa oikeen muuta tapahtunu ku jatkuvaa vessassakäyntiä, viskinmaistelua & odottelua.

>> Ihana kun minä jokakuvassa (otin nyt tähän jo valmiiks muokatut, ja jos innostuneita löytyy, voin tehä tänne päivityksen laajemmalla kuvamateriaalilla.

Sitten päästiin laivaan, suoraan syömään, tottakai. Sitten Tax Freen kautta hyttiin laittautumaan. Breeserit maistu & kaikki näytettiin hyviltä. Muut lähti uudelle Tax Free kiekalle, kun taas minä & Utu jäätiin hyttiin odottamaan ja laittamaan itteemme valmiiks. Siinä hetki pelailtiin juomapelejä, kuunneltiin bilemusaa, juotiin & käytiin muissakin hyteissä bilettämässä.

Käytävässä oli myös bileitä, pojat siellä kiipeili niillä sänkyyn kuuluvilla tikkailla (selitän tän pelin nyt: kasa jätkiä ulvoo, taputtaa käsiä & pitää niitä tikkaita pystyssä ja yksi kiipee sinne päälle ja kokee voittajafiiliksen). Lopulta sitte päästiin Nightclub Moolightiin, jossa mariannet oli halpoja (5,50€!) ja tanssilattia oli tahmea. Meinasin jopa vetästä lipat sinne muutamaan otteeseen, otin tukea aina lähimmästä ihmisestä oli sitte randomi tai ei ja rykäsin itteni takasin ylös. Chilliä.

Pahan olon & päänsäryn johdosta ilta loppu kyllä lyhyeen, menin hyttiin chillaamaan 2-puol3 ja nukkumaan taisin mennä 4-puol5, mainittakoon tähän vielä että kuudelta herätys.

Aamulla paha olo oli sitte multihuipennuksessa. Väsytti, särki jokapaikkaan & darra-laskuhumala -sekoitus päällä. Seittemältä "päästiin" pois laivasta, miinus se yksi luuseri joka jäi sinne nukkumaan ja heräsi vasta laivan oltua liikkeellä. Paska mäihä. Tästä sitten alkoi 12tuntinen putki maissa. Terminaalissa oli kylmä eikä siellä ollut kunnollisia nukkumapaikkoja. Yritin hetken nukkua jollain penkillä, mutta siitäkään tullu mitään. Hengailtiin sitten siellä sijaitsevassa kahviossa, kunnes kello alkoi lähentyä kymmentä jolloin suuntasimme kohti tunnelbanaa (=ruotsin metro).

Stokiksessa ei ollut oikeen mikään auki, joten se oli nokka suoraan kohti Burger Kingiä. Rasvamättöjen jälkeen olo koheni kummasti & kaupatkin alkoi olla auki. Pyörittiin sitten kokopäivä kaupoissa & kahviloissa. Ostin ihan mielettömästi uusia vaatteita (hupparii, mekkoo, legginssejä, paitoja, korviksia ...). Takastulomatka tuotti närää & ongelmia. Ei meinattu päästä tunnelbanaan, kukaan osannu meitä neuvoa & bussiaikataulut kusi. Vihdoin kuitenki päästiin metroon, väärään kylläkin. Onneksi huomattiin se jo ekan pysäkin jälkeen ja palattiin takas lähtöpisteeseen & seuraavalla yrityksellä päästiin onnellisesti oikealle pysäkille ja siitä terminaaliin, jossa odotettiin seuraavat satatuntia laivaan pääsyä.

>> Ylihyvää Smoothiee & Appelsiinimehua

Seuraavan laivamatkan saa selitettyä lyhyesti; Taktista lepoa, ruokaa, suihku & laittautuminen, alkoholia, hengailua, laivan suuresta keinumisesta & erittäin huonosta hapesta johtuva paha olo, oksentelu, nukkuminen & herätys 20 minuuttia ennenkuin laiva piti jättää.

Bussimatkakin oli erittäin suloinein; kaikki simahti heti kun bussi lähti, osa heräs taukopaikalla & kävi hakee darralääkkeitä (sipsii, limuu, mitävaan), siitä sitten takas bussiin nukkumaan ja herätys kun oltiin koululla. Siitä sitten julkisilla kohti suloista kotia, jossa nukahdin uudelleen pariksi tunniksi about heti.

Tähän loppuun vielä reissun kovimmat bilebiisit;

Sean Kingston - Fire Burning

Lady Gaga - Bad Romance