Kysymyksiä valmiisiin vastauksiin.

Kirjoitukset loppui perjantaina. Istuin filosofian kirjoituksissa neljä tuntia ja kumosin monta väitettä ja teoriaa, jopa keksien omia. Loppupäivän olikin sitten erittäin lukkoutunut olo.

Nyt mä olen vaan nauttinut, tehnyt sen kasvonaamion ja lukenut Cosmoa.

Mietin yksi ilta listaa mikä minun elämässäni on tällä hetkellä in&out, tällä hetkellä se olisi varmaan tämmöinen ;

in ♥
- Musiikki, erityisesti Amy Winehouse
- Heppailu
- Battery Coffee
- Musta tupsupipo
- Ystävien näkeminen
- Fakta, että nyt on aikaa sekä jaksamista nähdä heitä
- Koulun loppuminen
- Jatkopaikan varmuus

out &?¤%/*#
- Feidaaminen
- Kirjoitustulosten odottelu
- Jo saadut kirjoitustulokset
- Huono sää
- Luovuttaminen kevään tulon odottamisen kanssa
- Vahaliuskojen mystinen katoaminen
- Yskä

Rehab gone addictive.

© Hanna Sankari

Mä vietän ihan luvattoman paljon aikaa tallilla, tai siltä musta ainakin tuntuu. Toisaalta, se on maailma johon mä kuulun. Siellä mä voin olla rauhassa oma itseni ja kaikki pahan maailman murheet tuntuu kaukasilta ja pieniltä.

Vaikka onhan sekin maailma muuttunut, tähän 90-luvun alkuun syntyneiden kesken meillä on ollut aina ne tietyt ponit/hevoset lähellä ja kun ne on lähteny on koko meiän elämä murentunut samalla (ainakin siltä se on tuntunut). Nämä nykyajan "pikkuiset" vaihtelee hoitoponejaan miten sattuu ja kun se oma rakas 'hoitsu' lopetetaan, ollaan samantien etsimässä uutta. Ihankuin vanhasta haluttaisi päästä eroon.

Mun mielestä toi on kamalaa. Hevosystävien kuuluisi saada kunniapaikka sydämessä ja niitä pitäisi muistaa kunnioituksella. Muutenkin suurta ja kaunista eläintä tulisi osata arvostaa.

En tiedä. Suututtaa ja raivottaa. Kirjotukset vieläkin menossa, perjantaina onneksi loppuu koko höskä. Stressitaso ylittää luvalliset fäärit ja se näkyy mm. iholla. Oon repinyt mun kynnet ihan mitättömiksi. Hävettää näyttää käsiä missään. Voi kyllä, ilmastonmuutosten ja nälänhädän rinnalla tuo varmasti kuulostaa pieneltä ja mitättömältä, mutta tällä hetkellä se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Mä olen tällä hetkellä niin rättipoikkiväsynyt, etten aio edes keksiä tekosyitä turhamaisuudelleni.

Pieni höyryjenpäästö, kynsenhoitoaineet, kunnon yöunet ja kaikki mun turhamaiset ongelmat kaikkoaa taas lähettyviltä. Vaikka Descartesin ja Platonin teoriat ovatkin mielenkiintoista luettavaa, tarvitsee tämä tyttö nyt kasvonaamion ja uusimman Cosmopolitanin!

Hakemuksia hakemusten perään

Yhteishaku, kirjoituksiin valmistautuminen, uusintakokeet, töiden- sekä tukien haku on käynnissä. Vaikka mulla on jatkopaikka lähes 100%, on ihan hyvä hakea muuallekkin. Tai siis ikinä ei tiedä mitä ennen syksyä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään.

Joskus lukeminenkin voi olla "hauskaa"

Tässä tuskastelun jälkeen onkin ihana päästä tallille pakoon. Mainittakoon tässä vielä eilisen upeasta maastoreissusta. Tehtiin Miinan kanssa rauhallinen lenkki Staesyn & Dotsin kanssa. Aurinko lämmitti ihanasti ja kaikki oli valkoista ja kiiltävää.

Vitut minä mikään viisas ole - tahdon elää vain kuin ihminen!

Muutto on nyt takana, ja kiitos mokkulalle toimiva nettikin löytyy.

Penkkarit tuli ja meni ja pakko myöntää että sitä päivää en tule unohtamaan. Abishow oli aivan mahtava, karkkia tuli viskottua sekä ääni huudettua käheäksi.

Minä Eva & Mara

Joku ehkä tosta kuvasta huomasikin että mun hiustenväri on palannut takaisin tuttuun ruskeaan, laitetaan siitäkin nyt parempaa todistetta.
Taas on tapahtunut paljon, mutta kuitenkaan erittäin vähän ja on vaikea löytää sanoja joilla maailmaa kuvata. Kokeilen silti.

Suurimman osan ajastani olen viettänyt kotona, kavereiden kanssa & tallilla. Kirjoituksiin lukemiseen on myös mennyt aikaa, ei tosin niin paljon kuin ehkä pitäisi. Tänään tosin luin The Boy & The Stripped Pyjamasin loppuun sekä kohta aloitan preppausmonisteen teon. Oon myös pessyt pyykkiä hullun lailla, kun viimein saatiin pesukone toimimaan (melkein kuukaus ilman pesukonetta, omnom!).

Toivon vaan niin paljon että päästäisiin Ikeaan, saataisin ostettua hyllyjä sun muuta, sitten viimein saataisiin laatikoita purattua niihin. Alkaisi täälläkin näyttää kodikkaammalta.

Viime lauantaina jouduin hyvästelemään vanhan ystävän, joka maanantaina matkasi uusille niityille, ennen kuin ehdin tulla saattamaan tyttöä uuteen seikkailuun.

Hyvää yötä, maailman kaunein Ruusuni.

Jouluaattona 2005

Kevättalvella 2007

Hyvästit on aina tukala tilanne, vaikkei asiaa osaa ajatella että toinen on oikeasti poissa niin silti tiedostaa että tämä oli nyt tässä. Kesällä 2005 alkoi matka, joka liian lyhyeen jäi.
Lepää rauhassa Roeffie, Ruusu. Ehkä me näemme vielä, sitä ei koskaan tiedä.